Leikki varhaiskasvatuspäivässä

Leikistä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon, mutta miten leikki ja leikillisyys konkreettisesti näkyvät varhaiskasvatuspäivässä?

On hyvä huomata, että leikki-sana kattaa monenlaisia eri leikin ja toiminnan muotoja. Ehkä ensimmäisenä mieleen tulee lasten oma vapaa leikki, mutta on myös mm. sääntöleikkejä, laululeikkejä ja ohjattuja leikkejä. Leikin kautta voidaan myös opettaa paljon asioita, ja puhutaankin leikin kautta oppimisesta. Leikillisyys taas voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asennoidutaan ja puhutaan asioista humoristisesti, tai lasten mielikuvitusta ruokkivalla tavalla.

Leikki on myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nostettu keskeiseksi toimintatavaksi. Vasussa todetaan, että varhaiskasvatuksen tehtävänä on tarjota kaikille lapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin ja että pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa. Näitä ajatuksia vasten ajattelin tässä tekstissä vähän pohtia, miltä leikki voi esimerkiksi näyttää ihan tavallisessa varhaiskasvatuspäivässä.

Leikki aamulla

Jos lähdetään vaikkapa menemään varhaiskasvatuspäivää ihan aamusta alkaen, niin aamulla ennen aamupalaa on usein hyvä hetki lasten vapaalle leikille. Aikuinen voi toki tässä kohti myös leikkiä lasten kanssa, mutta käytännössä voi olla että häntä tarvitaan myös eteisessä vastaanottamassa tulevia lapsia. Lapsen voi olla myös helpompi tulla ryhmään, jos hän tietää että pääsee valitsemaan itse mieluisan leikin jolla aloittaa päivää.

Itse tykkäsin aamuvuorossa valmistella erilaisia tarjoumia saapuville lapsille leikkeihin: asetella esimerkiksi eläinleikin tai legoleikin alun valmiiksi houkuttelevaksi esille. Jos tarjolla oleva leikki näkyy jo lapsen naulakolle asti, se voi “imaista” lapsen helpommin ryhmään ja helpottaa myös vanhemman hyvästelyä.

Ryhmissä on erilaisia tapoja lähteä aamupalalle, ja tilanne riippuu toki siitäkin syödäänkö aamupala ryhmän tiloissa vai jossain muualla. Itse pidän siitä tavasta, että lapset saavat leikkiä mahdollisimman pitkään ja sieltä sitten pari lasta kerrallaan otetaan käsienpesulle ja aamupalalle. Leikit saavat jäädä odottamaan ja niitä voidaan jatkaa aamupalan jälkeen. Tämä auttaa siihen että leikki voi olla pitkäkestoisempi kuin jos leikki pitää kerätä aamupalalle ja sitten aloittaa taas uusi leikki aamupalan jälkeen.

Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, ja jos lapset täytyy kerätä yhteen ennen aamupalaa, siinä on hyvä hetki jollekin lyhyelle odotteluleikille, josta sitten voi päästää lapsia pikkuhiljaa aamupalaa kohti.

Aamupalan jälkeen jossain kohtaa on vuorossa on usein jonkinlainen aamupiiri. Myös aamupiiriin voi hyvin yhdistää leikkejä ja leikillisyyttä. Aamupiirillä voi olla mukana vaikkapa joku käsinukke-eläin, joka heti tuo leikkisyyden mukaan piiriin. Myös odotteluleikit sopivat piiriin tuoden toiminnallisuutta ja leikkiä mukanaan.

Leikki osana toimintaa

Aamupäivällä on usein varhaiskasvatuksessa jokin toiminta, on se sitten liikuntaa, maalaamista, askartelua, musiikkia tms. Tässä kannattaa pitää mielessä se, että aamupäivän toiminta voi olla myös leikki! Ihan vapaa tai tuettu leikki, tai leikki jonka kautta aikuinen on suunnitellut opeteltavaksi tiettyjä asioita. Toiminnan ei siis tarvitse eikä kuulu olla aina aikuisjohtoista.

Tuettu leikki ja leikin kautta oppiminen on tärkeää, mutta myös vapaa leikki on todella tärkeää. Nykyään usein puhutaan lasten leikkitaitojen hiipumisesta, ja lasten tarpeesta aikuisen järjestämälle “viihdyttämiselle”. Leikkitaitojen harjoittelu kuitenkin vaatii mahdollisuuksia leikkiä. Siksi aikuisen tehtävänä on huolehtia siitä, että arjessa on riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia myös lasten omaehtoiselle leikille. Ja jos huomaa, että lasten leikkitaidot ovat heikot, sehän tarkoittaa vain että sitä leikkiaikaa ja leikkiä eri muodoissaan on tarpeen lisätä, ei suinkaan vähentää!

Aikuinen on varhaiskasvatuksessa mukana leikkitilanteissa vähintään valvomassa, mutta myös tukemassa tarvittaessa. Lasten täytyy kuitenkin saada myös harjoitella itse leikkitaitoja keskenään, ratkoa ristiriitoja ja muita ongelmia, ja oppia toisiltaan. Muistan omilta opiskeluajoiltani sanonnan aikuinen voi olla sisäisesti aktiivinen, mutta ulkoisesti passiivinen, ja se sopii mielestäni mainiosti aikuisen rooliksi vapaan leikin tilanteissa. Ulkoisesti passiivinen - mutta koko ajan havainnoi, ja on aina valmiina puuttumaan heti kun sitä oikeasti tarvitaan.

Käytännön keinoja miten suht vapaata leikkiä voi arjessa mahdollistaa on ollut esimerkiksi se, että joka viikko on vähintään yksi leikkipäivä. Se voi olla koko ryhmän leikkipäivä, tai se voi olla eri pienryhmillä eri päivinä. Välillä voi pitää myös kokonaisia leikkiviikkoja - on ihana seurata millaisia leikkejä kehittyy ryhmässä kun ehditään leikkiä kunnolla ja leikit voivat jatkua päivästä toiseen. Myös elokuussa uuden ryhmän aloittaessa olen itse tykännyt antaa paljon aikaa leikille - siinä on samalla hyvä havainnoida uusia lapsia ja ryhmään syntyvää dynamiikkaa. Näiden tietojen perusteella on sitten hyvä alkaa rakentaa ja suunnitella toimintakautta.

Myös aikuisjohtoinen toiminta voi olla leikkiä. Se voi olla esimerkiksi kauppaleikki, jossa aikuinen on asettanut tavoitteeksi esimerkiksi vuorottelun tai numeroiden harjoittelun. Tai se voi olla kotileikkihetki, jossa aikuinen on ottanut tavoitteeksi ruokailuun liittyvien sanojen oppimisen ja käyttämisen. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos toiminta on leikkiä, lapsella on oltava toiminnassa mahdollisuuksia esimerkiksi osallisuuteen, omien valintojen tekemiseen tai valintaan siitä osallistuuko toimintaan. Mitä tahansa toimintaa ei voi kutsua leikiksi.

Aamupäivällä on yleensä aina varhaiskasvatuksessa myös ulkoilua. Katkeamatonta leikkiaikaa päivään saakin usein helpoimmin järjestettyä siten, että ulkona ollaan koko aamupäivä. Ulkoilussa lapset usein leikkivät melko vapaasti, mutta siellä on hyvä kiinnittää huomiota lapsiin jotka eivät leiki - muistan itse monta lasta jotka pääasiassa vain vaelsivat paikasta toiseen tai esimerkiksi pyöräilivät päivästä toiseen, jos ei heidän leikkejään ulkona aktiivisesti tukenut. Ulkoiluun kannattaa siis ottaa mukaan myös tuettua leikkiä, ohjattuja leikkejä ja toki myös sääntöleikkejä kuten liikuntaleikkejä.

Sopiiko leikki kaikkiin hetkiin?

Ennen ruokailua taitaa kaikissa omissa ryhmissäni olla ollut tarve sille että lapset kootaan yhteen jollain tavalla, ja siitä pienissä erissä siirrytään käsien pesulle ja ruokailuun. Tässä kohti on taas oiva paikka esimerkiksi odotteluleikeille tai laululeikeille. Niissä ei jää mitään kesken lapselta kun hän lähtee ruokailuun, toisin kuin vaikka jos odotellessa luetaan kirjaa.

Ruokailussa en lähtisi varsinaisesti leikkimään, mutta leikillisyyttä voi toki ruokailutilanteisiinkin tuoda. Ei kaiken tarvitse olla niin kamalan vakavaa 🙂. Toki jokainen tuntee oman ryhmänsä parhaiten, jos leikillisyys ja höpsöttely lähtee helposti ns käsistä, ei siihen ehkä välttämättä kannata lapsia kannustaa. Mutta jos se onnistuu, se luo mukavaa tunnelmaa ja edistää myönteisiä suhteita aikuisten ja lasten välillä.

Toinen paikka minne varsinaiset leikit eivät oikein sovi, on lepohetki. Mutta leikillisyyttä siihenkin voi tuoda - esimerkiksi aiemmin julkaisemani taulu lepohetken säännöistä ohjaa lasta mielikuvituksen käyttöön ja eläytymiseen: “liiku kuin kissa, kuuntele tarkkaan kuin pöllö, ole hiljaa kuin hiiri ja lepää rauhassa kuin laiskiainen”.

Leikki osana iltapäivää

Lepohetken jälkeen on jälleen mahdollisuus leikkeihin erityisesti niillä jotka nousevat lepohetkeltä muita aiemmin. Joskus tässä kohti haasteena on leikkijöiden melutason pitäminen riittävän alhaisena että lepohetkellä säilyy rauha. Tässä tilanteessa helposti ohjataan lapsia esimerkiksi kynätehtäviin tai muihin hiljaisiin pöytäpuuhiin. Niissäkään ei ole mitään vikaa, lasten on hyvä tehdä niitä välillä ja he saavat tehdä niitä halutessaan - mutta tarjolla voi olla myös joitain hiukan hiljaisempia leikkejä.

Voisiko esimerkiksi tarjolla olla jotain pöydällä tai muuten paikallaan leikittäviä leikkejä, kuten rakenteluleikkejä, pikkuleluja, nukkekoti tms? Ja jos nämä tietyt leikit olisivat tarjolla esimerkiksi vain lepohetken jälkeen, ne olisivat lapsille mielenkiintoisempia ja houkuttelevampia vaihtoehtoja siinä hetkessä kun vauhdikkaammat leikit eivät ole mahdollisia.

Välipalalle siirtyminen on usein aika samanlainen tilanne kuin aamupalalle tai lounaalle. Jos ulos ei lähdetä heti, voi leikit taas jättää odottamaan ja jatkaa niitä myöhemmin.

Iltapäivän leikkiaika ja ulkoilu ovat usein riippuvaisia esimerkiksi työvuoroista, eikä näin ollen välttämättä aikuisten vapaasti päätettävissä. Itse olen kokenut, että jos on mahdollista, välillä on leikkimisen ja leikkitaitojen kannalta hyvä jäädä välipalan jälkeen vielä sisälle leikkimään. Tämä mahdollistaa usein eri lasten yhteisiä sisäleikkejä kuin vaikkapa aamulla. Tai jos lapsi on vaikka tullut vasta yhdeksään hoitoon ja aamupäivän toiminta on ollut jotain muuta kuin leikkiä, ei hän ole välttämättä ehtinyt oikein leikkiä sisällä ollenkaan koko päivänä. Toki leikki on leikkiä ulkonakin, se on vain usein melko erilaista, ja lapsi tarvitsee mahdollisuuksia molempiin.

Kaikki ei varhaiskasvatuksessa voi olla leikkiä, mutta moni asia voi. Myös moni haastava tilanne voi helpottua kun siitä tekee leikin tai lisää siihen leikillisyyttä ja huumoria.

Ollaan yhdessä leikin puolella!

💛Anni

PS. Kurkkaa Arkena Lapsuuden ilmaisen materiaalipankin tulostettavat leikkimateriaalit täältä - löydät materiaaleja esimerkiksi kauppaleikkiin, autoleikkeihin ja rakenteluleikkeihin sekä leikkien kuvatukia ja odotteluleikkejä.